Olen joskus miettinyt sitä, ovatko kansanedustajat nimensä mukaisesti kansanedustajia, omantunnon mukaisesti toimivia, vai puoluekuria kumartavia. Puoluekurin vastaisesti toimiva saattaa olla puolueelle haitaksi, mutta arvostan ennemmin sitä joka äänestää omantuntonsa mukaisesti kuin puoluekurin mukaisesti. Tämäkään ei aina tietysti ole yksiselitteistä: joskus olen joutunut muuttamaan kantaani ja toteamaan, että puoluekurin mukana, joukossa toimiminen, on parempi ratkaisu.
Mielestäni RKP teki ihan oikein kun äänesti vastaan Junnilan tapauksessa, vaikka heikensikin hallitusta. Toisaalta voisi RKP:nkin kohdalla kysyä oliko kyseessä arvot vai puoluekuri.
Tänä aikana on vaadittu, että menneiden kaivelu on lopetettava. Kysynkin voiko ihminen yksilönä muuttua, voiko kansanedustaja olla aiemmasta muuttunut ihminen? Tottakai voi muuttua, mutta olen oppinut, että elämäämme vaikuttaa tietysti myös historiamme. Miksi pitäisi kaivella vanhoja? Tätä kutsumme historiaksi ja sen tutkimiseksi ja käsittelemiseksi. Erään amerikkalaisen historiallisen rakennuksen seinällä lukee teksti: “Study the past”. Historiaa ei pidä sivuuttaa.
Tänä aikana on myös kaiveltu esiin vanhat sanomiset ja somen peukutukset asiasta kuin asiasta. Pitäisikö ne huomioida poliitikon toimintaa käsiteltäessä vai sittenkin unohtaa. Olemmeko kenties juuri niitä farisealaisia ja kirjanoppineita, niitä, jotka takertuvat menneisiin ja nykyisiin virheisiin.
Jos kantansa ja tekemisensä on muuttanut, niin miksi pitäisi takertua vanhaan virheeseen.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)