Eräs mies osti talon ja maksoi siitä 425 000 euroa. Jälkeenpäin talo paljastui homeiseksi.
425 000 euroa!? Ihmisillä tuntuu olevan rahaa. Jos olisin vaikkapa miljonääri, niin voisin ostaa tuon hintaisen talon, mutta kun en ole, niin vähempään on tyydyttävä.
Tässä täytyy muistuttaa riskienhallinnasta!!
Meillä tämä homeuutisointi tuppaa tulla uutisiin vähän väliä. Onko suomalainen rakentaminen ollutkin homerakentamista? Muualla Euroopassa homeesta vähät välitetään, ei kun maalia päälle, niin asunto on taas kunnossa…
Asbestia käytettiin paljon rakentamisessa 1900-luvulla, ainakin vuoteen 1992 asti. Kuka tietää, vaikka sitä olisi käytetty vielä sen jälkeenkin. Asbestin käytön “kulta-ajat” rakentamisessa menevät muistaakseni 1960 – 1970 -luvuille. Asbestista tulee mieleeni tulivuoren sisuksissa työskentelevät ja heidän lämpöpukunsa, asbestia siis käytettiin kuumuudelta suojautumiseen.
Taloyhtiössämme tehtiin pari vuotta sitten porrasremontti. Portaista otettiin asbestin varalta näytteitä. Tulos: Onneksi ei löytynyt, remontti olisikin varmaan ollut vaikeampi asukkaille. Ihmettelin jo tuolloin miksi asbestia olisi muka lattiatasotteisiin käytetty. Syy selvisi jokin aika sitten eräästä asbestiartikkelista, jossa todettiin, että asbestia on aikoinaan käytetty parantamaan rakennusmateriaalien ominaisuuksia ja laatua !!
“Silviisii.”, toteaisi karjalainen. Totesin heti, että mitenkähän paljon sitä asbestia löytyisi esim. 60-luvulla rakennetuista taloista. En uskalla edes ajatella.
“Miksi me ihmiset emme syöneet järjen puusta?” Näin totesi eräs mies muutama vuosi sitten täällä Tampereella järjestetyssä mikromuovia käsitelleellä luennolla. Miksi meillä on käytössä paljon kemikaaleja, joiden vaikutuksista ympäristöön, ihmisiin ja muihin eläimiin ei ole tietoa. DDT oli aikoinaan hyvä hyönteismyrkky, sittemmin se paljastui vaaralliseksi. Sen muistaakseni todettiin kertyvän ravintoketjussa eikä DDT häviä luonnosta.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)