Tampere 25.10.2017
Ostin 90-luvun lopulla Iomegan Zip-100-aseman. Asema oli silloin kova juttu. 100 megatavua yhdellä “korpulla”!! Sitä ennen olin tapellut 1,4 megatavun korppujen kanssa monet vuodet. Joitakin vuosia sitten hankin samaisen firman siirrettävän kovalevyn, jossa on n. 300 gigatavua. Kannettavassani on tällä hetkellä 1 teratavun kovalevy. Taskussani kulkee mukana 32 gigatavun muistitikku.
Olen aloittanut tietokoneharrastuksen vuonna 1983 Vic-20:lla, jossa oli muistia huikeat 3 kilotavua. 2000-luvulla syntyneet eivät tiedä mitään millä värkeillä meikäläisenkin 70-luvulla syntynyt sukupolvi on aikoinaan joutunut tappelemaan. Toisaalta en tiedä mitään 60-luvun tietokoneista. Minulla on kuitenkin tallella 1960-luvulla käytetty reikäkortti. Sitä voi tallennusvälineenä ihmetellä, mutta sillä ei tosin enää mitään tee. Se kelpaisi enää korkeintaan pesän sytykkeeksi tai museoon vietäväksi. Historiallinen painoarvo sekä tunnearvo on kuitenkin suurempi, joten olen säilyttänyt reikäkortin.
Mikähän on lukujen tilanne 30 vuoden kuluttua?? Naureskellaanko ja katsellaanko silloin huvittuneena 2000-luvun alun tietotekniikalle ja kysytään että “mikä ihmeen muistitikku”?
Kaapissani on tallessa vanhoja 1,4 megatavun “korppuja”. Niiltä on varmaankin kaikki data kadonnut jo aikoja sitten. Mutta ei ole enää “korppuasemaakaan” millä levykkeitä lukisi.
Olemme siirtyneet uuteen “pimeään keskiaikaan”, jota kutsutaan nimellä ‘digital dark ages’.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)